Heti kun pysähdytään filosofoimaan ja pohtimaan, elämä jatkaa liikuntaansa ja hetken todellisuus on menetetty

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Suoraa mainontaa!


...ystäväni hankkeelle, joka liittyy löyhästi edellisen blogauksen sivulauseeseen ja johon olen itsekin sotkeutunut elokuulle saakka. Tässä siis syy kesähiljaisuuteen:

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Valitse pelko!




Jaaha. Kesä toi näköjään mukanaan taas blogitauon. Osittain se johtuu myös free lance -työkeikasta joka alkoi kuukausi sitten ja ensi maanantaista lähtien käy varsin intensiiviseksi kolmen viikon ajaksi. Saatanpa laittaa siitä linkkiä tänne lähipäivinä.

Muutamia omakohtaisiin hetkiin hetkiin perustuvia inspiksiä on mennyt pään läpi ilman että olen istunut alas kokeilemaan mitä niistä syntyisi, kun istuisi alas ja alkaisi kirjoittamaan. Nyt taidan rykäistä ne tähän lyhyesti ennenkuin unohtuvat kokonaan. Katsotaan myöhemmin haluanko laajentaa niitä paremmalla ajalla.

Kirjoitin aiemmin vapaudesta ja siitä kuinka se on henkilökohtainen, subjektiivinen kokemus. Tekstin seassa oli myös retorinen kysymys voiko vapautta mitata. Ei sille tietenkään ole olemassa mittayksikköä, mutta silti sinulla on käytettävissä havainnollinen mittari aina kun haluat: hengityksesi. Miten se kulkee, tuntuuko siinä jännityksiä, rajoituksia tai pidättämistä? Vapaan ihmisen hengitys kulkee vapaasti. Valitse tilanne jossa voit olla rauhassa hetken ilman ulkopuolisia häiriöitä tai ärsykkeitä ja ota mukava, rento asento joko istuen tai selinmakuulla. Sulje silmäsi. Miten hengityksesi kulkee kun annat sille täyden luvan kulkea juuri niin kuin se haluaa? Miltä se tuntuu? Miten vapaata se on?

(Jos alat tietoisesti muuttamaan hengitystä ja päätät "hengittää vapaasti", manipuloit itseäsi ja pystytkin vaikuttamaan mielen- tai tajunnantilaasi, mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy. Voit kuitenkin käyttää hengitystä havainnoinnin kohteena ja työkaluna, joka auttaa tiedostamaan niitä sisäisiä luonnollisen vapauden rajoituksia, jotka rajoittavat myös hengitystäsi. Se riittää, sillä tietoiseksi tuleminen hälventää niitä eikä niille tarvitse sen kummemmin tehdä mitään.)


Kuulin viisaan toteamuksen, että erityisesti nyt elämme aikoja jolloin on tärkeää valita pelon ja rakkauden väliltä. Olen siitä samaa mieltä, joskin toisesta näkökulmasta. Kaikkien epätosien pelkojen, ehdollistumien ja uskomusten takana rakkaus ja rakkaudellisuus on meidän todellinen luontomme ja ainoa asia mikä on totta. Se ei ole tunne, kuten ilo ja pettymys ovat, vaan tuntemus joka vallitsee koko ajan. Ei meidän tarvitse valita sitä, sillä se on jo valinnut meidät ja se vain on, silloinkin kun me emme tunne yhteyttä siihen. Varsinainen kysymys kuuluu siis mikä estää meitä olemasta yhtä sen kanssa? "Laajassa kokokuvassa" vastaus on epätodet käsitykset itsestämme, joihin samastumme niin vahvasti että luulemme olevamme sitä, tätä, yhtä ja toista. Riittämättömiä, epätäydellisiä, kelpaamattomia tai puutteellisia. Ne ovat peräisin johtopäätöksistä, joita olemme virheellisesti tehneet tilanteissa joissa meillä on usein ollut tarve suojata itseämme, koska olemme pelänneet jotain. Hylätyksi tulemista, naurunalaiseksi joutumista, vaille jäämistä tai menettämistä. Käsityksemme ja "totuutemme" maailmasta, muista ihmisistä ja itsestämme perustuvat enimmäkseen tiedostamattomiin pelkoihin. Jos haluamme muodostaa jälleen yhteyden luonnolliseen rakkaudellisuuteen, josta olemme vain erkaatuneet tilapäisesti, meidän ei tarvitse erikseen valita sitä koska se jo on. Meidän tarvitsee ainoastaan tulla tietoisiksi peloistamme, jotka estävät meitä kokemasta jatkuvaa yhteyttä siihen. Meidän tarvitsee vain valita tuntea vanhat pelkomme aina kun ne nostavat päätään, koska silloin saamme tilaisuuden tulla tietoisiksi niistä. Ei niissä ole mitään vikaa eikä niiden tunteminen voi vahingoittaa meitä. Samalla voimme huomata kuinka olemme peittäneet ne kerroksella vastustamista ja tukahduttamista, joka on ainoa asia joka pitää niitä piilossa ja siten erottaa meidät luonnollisesta tilastamme. Ja itse asiassa liian pitkään jatkuva pelkojen tukahduttaminen voi vahingoittaa meitä.


Mutta ettei menisi liiaksi analysoinniksi ja ajatuspalikoiden pyörittelyksi, niin mitä jos olisi ajattelematta yhtään mitään ja vain katsoisi millaisia ajatuksia mieleen silloin nousee?

Rauhaa ja rakkautta (tai pelkoja) ja hyvää heinäkuuta!