Etsijästä löytäjäksi, löytäjästä luopujaksi, luopujasta löydetyksi

Katselin YouTubesta videon jossa annettiin yksi parhaista neuvoista: lopeta etsiminen. Ei mikään uusi neuvo, mutta sellainen jota kannattaa toistella koska se unohtuu niin helposti. Nyt se sanottiin kertoen selvästi mitä sillä tarkoitetaan ja mitä ei – ja kyse ei olekaan aina siitä mitä sanoo vaan miten, koska vanhakin juttu saattaa yhtäkkiä "aueta" kun se sanotaan eri tavalla. Sanoilla ja niiden merkityksillä on meille usein eri vivahteita, koska oppiessamme lapsena sanoja miellämme ne hieman eri tavoin ja annamme niille eri merkityksiä. Sanat ovat vain käsitteitä joilla on se merkitys jonka itse niille annamme. Niiden takana on varsinainen asia jonka oivaltaminen on jotain syvempää kuin vain sanottujen sanojen ymmärtäminen.

Kehotus "lopeta etsiminen" voi ohjata sivuraiteelle, koska etsijä saattaa tahdonvoimalla panna pisteen etsimiselle – ilman että hän lähemmin tutkailee etsimisensä motiiveja sekä sitä mitä hän etsii ja miten etsii. Etsimisen takana on aina henkilökohtaisia syitä jotka pysyvät pimennossa ja jäävät edelleen ohjailemaan toimintaa ja käytöstä tiedostamattomasti. Siksi ilmaisen saman asian näin: Kun huomaat että etsit, pistä se merkille ja näe kuinka etsiminen "toimii" sinussa. Älä lopeta sitä, vaan anna sen tapahtua edelleen, havainnoi sitä ja tule siten paremmin tietoiseksi siitä. Alat nähdä tarkemmin myös sen mitä etsit. Vaikka tiedätkin jo osittain mitä se on mitä haluaisit löytää, sen takana on helposti syvempiä kohteita ja motiiveja jotka ovat jääneet piiloon kaiken etsimistouhun taakse.

Ja että minä olenkin etsinyt. Parempaa oloa, sitä että minun pitää henkistyä enemmän, tulla tietoisemmaksi itsestäni ja kokonaisemmaksi. Mikä ettei vaikka valaistuneeksi, mitä ikinä se tarkoittaakaan.

Olen etsinyt kääntymällä sisäänpäin, suuntamalla huomiota siihen mitä koen ja tunnen kokonaisvaltaisesti tässä ja nyt, ja siihen mitä pidän kokemastani. Sen piti olla puhtaasti olemista sen kanssa mitä on mutta olenkin tehnyt sitä tekniikan kaltaisesti suorituksena, ja minulla on ollut odotuksia että se saisi minussa aikaan muuttumista parempaan. Siksi harjoittaminen on ollut minulle tärkeää. Kas näin: kun olen huomannut jännityksiä, ikäviä tuntemuksia ja pelkoja olen valinnut "haluta olla niiden kanssa", jotta ne voisivat tulla täysin tunnetuiksi ja käsitellyiksi ja minä muuttuisin vapaammaksi. Löytäessäni jännityksiä olen etsinyt sitä että näkisin kuinka pidän niistä kiinni, ja kuinka itse pidän itseäni jännitystilassa. Tämä on kuitenkin vasta toissijainen tekijä.

Ensisijainen tekijä, kuten aina, on samastuminen tuohon kaikkeen. Olen matkallani kokenut hetkiä jolloin olen tuntenut vahvan yhteyden todelliseen olemukseeni ja aidosti "ollut itseni". Se on se luonnollinen minä, tietoisuus, joka on syvempää ja todellisempaa kuin ajatukseni, tunteeni tai kehoni. Nehän ovat vain fyysisen olomuotoni, kuin työkaluja joita tietoisuuteni voi käyttää. Tosin silloin kun en elä "omana itsenäni" ajatukseni ja tunteeni nousevat rengistä isännäksi ja ohjailevat minua.

Herää kysymys miksi yhteys luonnolliseen minään ei ole pysyvää jos se kerran on luonnollinen olotila? Siksi koska samastun edelleen siihen mikä on minulle tutumpaa: ajatuksiin, tunteisiin ja fyysiseen kehoon. Ajatuksiini siitä kuka luulen olevani. Matkan varrella luulot ovat muuttuneet aina kun olen löytänyt itsestäni uusia puolia ja kokenut muuttuvani ja kasvavani sisäisesti. Etsimisen keskellä olen samastunut mielikuvaan etsijästä. Minä tässä olen se joka etsii, minä olen Etsijä. Mutta en pelkästään siihen, koska syvemmällä minä olen tietysti myös se joka jännittää ja pitelee kiinni vanhoista asioista. Olen muodostanut käsityksen minästä joka ei päästä irti, ja pidän itse sitä kuvaa yllä. Minä olen Pelkääjä. Pidän yllä myös käsitettä harjoittajasta ja samastun siihen. Olen Menetelmän Harjoittaja, ja siihen sisältyy paradoksi: siinä on sisäänrakennettu käsitys että on joku syy jonka vuoksi täytyy harjoittaa.

Tarpeeni harjoittaa ja etsiä kertoo että koen etten ole löytänyt. Mitä? Jotain joka vielä estää minua olemasta tietoinen, vapaa ja kokonainen. Ja niin kauan kuin haluan samastua siihen joka harjoittaa, minun täytyy sen vastapariksi pitää yllä myös käsitystä siitä että on syy harjoittaa. Minun täytyy pitää kiinni peloistani ja jännityksistäni.

Kirjoitan preesensissä sillä vaikka olen tullut paremmin tietoiseksi tästä en näköjään ole ihan vielä valmis luopumaan näistä käsitteistä ja samastumiskohteista. Kirjoitan silti "ihan vielä", koska tiedostaminen johtaa lopulta väistämättä luopumiseen. Kun on nähnyt jonkun asian olevan mielen luomaa illuusiota sitä on mahdoton säilyttää. Illuusiot ohenevat ja todellisuuden luonne alkaa paistaa niistä läpi näyttäytyen selvemmin ja kirkkaampana.

Jos en ole etsijä niin mikä minä olen? Jos en ole kiinnipitelijä niin mikä minä olen? Jos en ole pelkääjä niin mikä minä olen? Jos en ole sisäisen työn tekijä niin mikä minä olen?   Kuka minä olen?

Ennemmin tai myöhemmin on päästettävä irti myös siitä että olen harjoittaja, mutta juuri nyt haluan vielä jatkaa tätä tapaa havainnoida kokonaisen olemukseni eri puolia. Se on tehokas apuväline luonnollisen heräämisprosessin vauhdittajana, joka voi tehdä siitä myös itselle miellyttävämmän kokemuksen. Samalla tunnen tulevani uuden paradoksin äärelle: Haluan myös jatkaa sen opettamista jolloin joudun käyttämään siitä nimityksiä ja sanoja jotka ovat vain käsitteitä, ja luovat mielikuvia. Luotan kuitenkin siihen että paradoksista ei muodostu ongelmaa käytännön työlle.

Jos se "minä" joka luulen olevani on käsitteitä ja illuusioita niin voinko minä itse edes olla se joka saa aikaan tätä sisäistä työtä? Niin ei voi olla. Sisäinen työ tapahtuu, persoona-minä korkeintaan hidastaa sitä kaikella etsimisellä ja "löytämisellä". Sisäinen työ tehdään minulle, vaikka ei ole ketään tai mitään joka tekee sen. Ja lopulta myös "sisäinen työ" on käsite, ja todellisuus sen takana on jotain muuta. Se on kokemus jonka haluan jakaa. En voi opettaa läsnäoloa tai kuinka lakata etsimästä, mutta tänään ilmaisen asian näin: voin toimia mentorina, assistenttina ja palvelijana joka auttaa näkemään ja tulemaan tietoiseksi siitä kuinka etsit – ja sen taakse.

Uusi, kuonaton kevätlook?

Parin vuoden mittaan minusta on tullut luomutuotteiden vankka suosija vaikkei varmaa näyttöä niiden paremmuudesta ole, ja tutkimustuloksia löytyy laidasta toiseen. Kemikaalien välttely vain tuntuu oikealta, koska ajattelen että kehoni ei tarvitse niitä, ne eivät kuulu sinne. Saan niitä varmasti elimistööni vieläkin sieltä sun täältä, mutta ainakin voi vähentää kuormitusta. Hieroessani hiuksiini puhtaasti kasvipohjaista "luomushampoota" muistin uutiset joiden mukaan Iso-Britanniassa nuori nainen kuoli ilmeisesti hiusvärin sisältämän kemikaalin aiheuttamaan reaktioon, ja toinen vajosi koomaan. Jos kehoon kertynyt kemikaali voi yhtäkkiä aiheuttaa rajun komplikaation herää kysymys mitä kaikkea muuta pienempää –mutta asiaankuulumatonta ja jatkuvaa– lisäaineet ja kemikaalit voivat meissä aiheuttaa?

Sen huomaaminen on vaikeaa koska olemme voineet altistua niille jo sikiövaiheesta lähtien, ja jos "turvallisiksi todettujen" kemikaalien saanti ei lopu sinulla ei ole vertailukohtaa sille millainen olo olisi ilman niitä. Olet oppinut pitämään nykyistä mielen- ja olemisen tilaa normaalina, vaikka kemikaalit saattavat pitää sitä kokoajan epätasapainossa ja aiheuttaa olotiloja jotka eivät ole luonnollisia. Se taas vaikuttaa käyttäytymiseen ja toimintaan, joka vaikuttaa sekä omaan elämään että ympäristöön. Toisaalta joidenkin kemikaalien on todettu aiheuttavan fyysisen murrosiän puhkeamista entistä nuoremmalla iällä. Murrosikä vaikuttaa yhtäkkiä hyvin voimakkaasti olemiseen, käyttäytymiseen, tunteisiin ja koko elämään, mutta sen alkaminen ei riipukaan enää luonnollisesta hormonitoiminnasta vaan kemikaalit saattavat heittää sen käyntiin ennen aikojaan.

Ja nykymenoa katsellessa ei voi välttyä ajatukselta että iästä riippumatta olemme enemmän tai vähemmän sekaisin. Ihminen on aina etsinyt rakkautta, iloa ja vapautta mutta saanut aikaiseksi epätasapainoa ja kahtiajakautumista: sotaa ja puutetta tai sitten älytöntä yltäkylläisyyttä joka johtaa elintasosairauksiin, eristäytymiseen ja luonnonvarojen silmittömään hyväksikäyttöön. Tuo kehitys on tietysti alkanut kauan ennen kemikaalien astumista kuvaan, mutta teollistumisen aikana vauhti on vain kiihtynyt eikä aina voi sanoa missä järjestyksessä syy ja seuraus meitä heittelevät. Seuraukset taas alkavat olla niin rajuja ja vaikuttavia ettei niitä voi olla näkemättä, tai vain katsella yläviistoon toivoen että ne korjaantuvat pian itsestään.

Ne jotka elävät vielä yksilökeskeisessä maailmankuvassa haluavat turvata itsensä ja perheensä, ryhmäkeskeisessä maailmankuvassa elävät haluavat turvata kenties kansan ja valtion olemassa olon ja maailmakeskeiset haluavat turvata planeetan selviämisen. Suurin osa näistä ihmisistä (kuin myös valtioista tai globaaleista yrityksistä) jatkaa pään paukuttamista seinään ja yrittää korjata vikoja toistamalla samoja temppuja joilla niitä ollaan laastaroitu ennenkin, mutta samaan aikaan yhä useampi näyttää havahtuvan tähän kysymykseen: olenko etsinyt rauhaa ja tasapainoa oikeasta paikoista, saati sitten oikeilla keinoilla?

Kun olet havahtunut kysymyksiin huomiosi suuntautuu sinne missä kaikki vertailu, tuomitseminen ja vastustaminen tapahtuu: itseesi, sisäänpäin. Rauhattomuuden ja tasapainottomuuden lähde on siellä.

Miten hiusväristä päädyttiin tähän? Siten, että kaikki liittyy kaikkeen. Ainoa maailma jota voit koskaan muuttaa on oma maailmasi, jos toki silloinkin sinun on tehotonta väkisin muutella ulkoisia olosuhteita. Manipulointi ja "pelailu" ei tuota mitään pysyvää jos sisäinen maailma on edelleen tuulinen ja sykkyrällä. Kun muuntuminen tapahtuu sisälläsi –kun näkökulmasi ja uskomuksesi muuntuvat– muuntuu myös maailma jossa elät. Joskus se johtaa ongelman poistumiseen itsestään, joskus se taas antaa selkeyttä toimia uudella tavalla rakentavasti ja tehokkaasti. Ja koska kaikki liittyy kaikkeen ei ole väliä mistä päästä aloitat tutustumaan sisäiseen maailmaasi ja omaan olemiseesi. Voit tehdä sen korvaamalla lisäaineilla doupatut valmisteet ja säilykkeet tuoreella ja puhtaalla ravinnolla. Kehon puhdistuminen voi antaa vähitellen ajatuksiin uudenlaista selkeyttä jota et välttämättä ole aiemmin kokenut. Voit aloittaa joogalla joka saa sinut tuntemaan kehosi paremmin, ja saatat kohta huomata muuttavasi muita elintapoja tukeaksesi hyvinvointia joka leviää kehon kautta muille alueille. Voit aloittaa mindfulnessin, zazen-meditaation tai luonnollisen läsnäolon tavan harjoittamisen, ja kuonan katoaminen mielestä ja tunteista herättää kenties uutta kiinnostusta liikuntaan ja ravintoon.

Vanhan kuonan poistumiseen millä tahansa tavalla voi liittyä tietty yhteinen ilmiö: vieroitusoireet. Hyvän nousun jälkeen tulee laskut joka tuntuu vievän alkuperäistä lähtötilannetta syvemmälle. Siinä vaiheessa moni luulee että aloittaminen oli huono idea ja että tästä on enemmän haittaa kuin hyötyä, ja palaa vanhoihin tapoihinsa. Se johtuu vain siitä että vanhojen kemikaalien, tottumusten, uskomusten tai tunteiden lähteminen aiheuttaa murroksen, ja se on luopumisprosessi jossa fyysiset "viekkarit" voivat tuottaa emotionaalista heiluntaa tai mentaalinen kipuilu voi tuoda hetkeksi fyysisiä oireita. Näin ei välttämättä käy, mutta tämä on hyvä tiedostaa jotta ymmärtää sen olevan normaali osa prosessia. Henkiseen puoleen ja tunteisiin käyvä sisäinen työ voi jopa säikäyttää hetkeksi, mutta leikkiä ei kannata lopettaa heti alkuunsa koska kaikki pelko on vain egon reagointia ja täysin vaaratonta.

Ennen aloittamista olet ollut vesilasi jossa näyttäisi olevan vain kirkasta vettä, mutta jonka pohjalla onkin kerros epämääräistä sakkaa. Lasiin aletaan kaatamaan puhdasta vettä jolloin sakka lähtee liikkeelle ja samentaa veden. Jos puhtaan veden kaataminen lopetetaan, sakka velloo vielä aikansa ja laskeutuu sitten takaisin pohjalle. Jos veden kaatamista jatketaan sakka poistuu laitojen yli valuvan veden mukana, ja lopulta lasissa on vain puhdasta vettä.