Heti kun pysähdytään filosofoimaan ja pohtimaan, elämä jatkaa liikuntaansa ja hetken todellisuus on menetetty

perjantai 22. tammikuuta 2010

Muistutus itselle

Täysi läsnäolo tässä hetkessä on ihmisen luonnollinen tila. Emme kuitenkaan elä siinä, vaan elämme tilassa jota olemme oppineet pitämään normaalina.


Osa sinusta ei halua antautua tälle hetkelle. Se haluaa viedä sinut pois, takaisin ajatuksiisi tai johonkin toimintaan missä voit tuntea olosi turvallisemmaksi. Siinäkään ei ole mitään vikaa, se on vain tapa. Näe se ja päätä haluta antautua sille. Tee tietoinen valinta ja päätös olla sen kanssa.

Tule siitä tietoiseksi ja tee päätös että haluat antaa sen tapahtua. Havaitse kuinka se tapahtuu, kuinka pakenet tätä hetkeä ja sitä mitä tunnet ja koet.

Tarkkaile samalla haluaisiko joku osa sinusta lopettaa tuon pakenemisen sen koska pitää sitä huonona asiana. Haluaisiko joku osa pitää sinut väkisin tässä ja nyt, tavoitella luonnollisuuden tilaa luonnottomalla vastaanpanemisella.

Se ei ole sisäinen kamppailu tai sotatila, mutta se on rauhattomuuden tila.

torstai 21. tammikuuta 2010

Siihen voi jäädä paikalleen jäämättä siihen kiinni

Sinun ei tarvitse tuntea tai kokea mitään tiettyä.
Se mitä tunnet ja koet on jo tässä.
Sinun tarvitsee vain tunnistaa mitä se on, ja tunnustaa se.

Vaikka sinä, jokin sinussa, pakenisi tätä hetkeä, se mitä tunnet ja koet on aina tässä ja nyt. Vaikka sinä jättäisit sen, se ei jätä sinua.

Se mitä tunnet ja koet on alati läsnä ja havaittavissasi, juuri nyt, jos päätät niin. Tai nyt.

Kuitenkin se muuntuu koko ajan, hetkestä toiseen. Jos jumitut siihen mitä havaitset nyt, minuutin päästä tunnet jumittumisesi minuutin vanhaan tuntemukseen.

Siihen, mitä tuntee, voi kuitenkin jäädä paikalleen jäämättä siihen kiinni.

Kellutko vaivattomasti virran mukana, vai käytätkö voimia uimalla omaan suuntaasi? Tai roikkumalla kiinni virran ylle kurottuvassa oksassa?