Minulla on kysymys johon ei tarvitse vastata ääneen, mutta vietetään hetki niin että odotat hiljaa että vastaus tulee mieleen. Voit laittaa silmät kiinni jos haluat oikein keskittyä.
Mikä on seuraava ajatuksesi?
⌛
Ja nyt kun olet havainnut sen, niin kuka oli se joka odotti ajatusta ja havaitsi sen?
Ja nyt kun olet tietoinen siitä että on sekä ajatukset että havaitsija, niin missä tai mikä on se-joka-havaitsee?
⌛
Sinä havaitset ympärilläsi olevan tilan, äänet, tuoksut ja maut viidellä erillisellä aistilla. Ne yhdistyvät yhdeksi, kokonaiseksi havainnoksi tajunnassasi – samassa paikassa jossa unet tapahtuvat kaikkine äänineen ja elämyksineen silloin kun olet tiedoton ympäröivästä fyysisestä maailmasta.
Kuvittele nyt hetki että kaikki aistisi on suljettu tilapäisesti etkä havaitse ympäröivää maailmaa ollenkaan. Voit vaikka pistää radion, telkkarin ja silmät kiinni ja syventyä tähän lyhyen hetken. Sinä et silti lakkaa olemasta, vaan olemassaolon tunne säilyy ja jatkuu. Mikä ja missä tuo tunne on? Onko se kehossa? Tunteissa? Ajatuksissa? Ei ole, sillä nuo kolme ovat fyysisen olemuksen toimintoja: kokemuksia, jotka havaitaan siellä samassa tajunnassa vasta sitten kun ensin ollaan elossa. Ensin täytyy olla olemassaolon tunne ja se-joka-havaitsee.
Ota askel pidemmälle ja kuvittele että et tunne kehoasi, eikä ajatuksia tai tunteita nouse. Sinä et silti lakkaa olemasta. Sinun ei tarvitse olla tästä mitään mieltä eikä tämä ole mitään mihin tarvitsisi uskoa, tai mistä kannattaisi rakennella filosofioita. Se on vain sinun suora kokemuksesi, ei sen enempää eikä vähempää.
Voit jatkaa sisäistä havainnointia vielä sen aikaa kuin haluat antaen seuraavien kysymysten upota sinne jonnekin:
Mitä muuta tässä on kuin kehoni, tunteeni, ajatukseni ja aistihavaintoni?
Missä ja miten olemassaolon tunne tuntuu?
Mikä on seuraava ajatuksesi?
⌛
Ja nyt kun olet havainnut sen, niin kuka oli se joka odotti ajatusta ja havaitsi sen?
Ja nyt kun olet tietoinen siitä että on sekä ajatukset että havaitsija, niin missä tai mikä on se-joka-havaitsee?
⌛
Sinä havaitset ympärilläsi olevan tilan, äänet, tuoksut ja maut viidellä erillisellä aistilla. Ne yhdistyvät yhdeksi, kokonaiseksi havainnoksi tajunnassasi – samassa paikassa jossa unet tapahtuvat kaikkine äänineen ja elämyksineen silloin kun olet tiedoton ympäröivästä fyysisestä maailmasta.
Kuvittele nyt hetki että kaikki aistisi on suljettu tilapäisesti etkä havaitse ympäröivää maailmaa ollenkaan. Voit vaikka pistää radion, telkkarin ja silmät kiinni ja syventyä tähän lyhyen hetken. Sinä et silti lakkaa olemasta, vaan olemassaolon tunne säilyy ja jatkuu. Mikä ja missä tuo tunne on? Onko se kehossa? Tunteissa? Ajatuksissa? Ei ole, sillä nuo kolme ovat fyysisen olemuksen toimintoja: kokemuksia, jotka havaitaan siellä samassa tajunnassa vasta sitten kun ensin ollaan elossa. Ensin täytyy olla olemassaolon tunne ja se-joka-havaitsee.
Ota askel pidemmälle ja kuvittele että et tunne kehoasi, eikä ajatuksia tai tunteita nouse. Sinä et silti lakkaa olemasta. Sinun ei tarvitse olla tästä mitään mieltä eikä tämä ole mitään mihin tarvitsisi uskoa, tai mistä kannattaisi rakennella filosofioita. Se on vain sinun suora kokemuksesi, ei sen enempää eikä vähempää.
Voit jatkaa sisäistä havainnointia vielä sen aikaa kuin haluat antaen seuraavien kysymysten upota sinne jonnekin:
Mitä muuta tässä on kuin kehoni, tunteeni, ajatukseni ja aistihavaintoni?
Missä ja miten olemassaolon tunne tuntuu?
