Jos ajattelet menneitä tai tulevia, ajattelet jotain joka ei ole enää tai jotain, mikä ei ole ollut. Ne eivät ole totta tässä ja nyt.
Vaikka jättäisit sen miltä sinusta todellisuudessa tuntuu, se ei jätä meitä. Se on aina tässä ja nyt, vaikka me olisimme muualla emmekä havaitsisi sitä.
Kun kerrot - vaikka vain itsellesi - mitä tunnet, ajattelet sanoja ja käytät niitä kuvailemaan sitä, mitä ajattelet tuntevasi. Sinulle on muodostunut assosiaatio: yhdistät tietyt tuntemukset tiettyihin sanoihin, ja tietyt sanat tiettyihin tuntemuksiin.
Mistä tiedät että tunnet juuri sitä, mitä havaitset tuntevasi? Mihin vertaat sitä tunnistaaksesi että tämä on juuri se tunne, jonka ajattelet sen olevan? Kuka vahvistaa sinulle että havainto on tosi?
Lepo! Huomio sisäänpäin!
Kokeilu: Nyt, tässä hetkessä, sinulla ei ole käytössäsi sanoja kuvaamaan sitä mitä tunnet. Kuinka selvität itsellesi miltä sinusta tuntuu juuri nyt?
