"Tässä ja nyt-hetki on maaginen voimahetki, elämän voimapiste."
"Nyt-hetki on ristiriidaton kokonaisuus."
"Nyt-hetki on huoleton olotila."
"Nyt-hetki tarkoittaa absoluuttista todellisuutta."
"Nyt-hetki on kaikki mitä on. Siitä löydätte rauhan, harmonian, maadoittuneisuuden ja ilon."
Ylläolevat lainaukset löytyivät google-haulla 'nyt-hetki on'. Ne ovat irrotettu yhteyksistään, joten kussakin tapauksessa niihin liittyy laajempia kuvauksia, jotka saattavat avata väitettä suuntaan tai toiseen.
Irrotettuinakin ne taitavat kuvastaa sitä käsitystä, joka vallitsee nyt-hetkestä ja elämisestä tässä ja nyt. Samaa käsitystä tuettiin eräässä kuulemassani alustuksessa, jossa kerrottiin että elämäsi muuttuu ihmeelliseksi kun saavut nyt-hetkeen.
Eivät nämä käsitykset ja väitteet epätosia ole, ehkäpä kuitenkin vaillinaisia tai yksipuolisia.
On kaksi eri nyt-hetkeä: objektiivinen ja subjektiivinen.
Kaunopuheiset kuvaukset johtavat harhaan ja saavat ihmisen yrittämään tämän taianomaisen, objektiivisen nyt-hetken löytämistä. Omaksuttuaan nämä mielikuvat ihminen alkaa tekemään mielikuvaharjoitusta jossa hän tekemällä saattaa itseään nyt-hetkeen. Opittuaan että automaattiset, kaoottiset ajatukset ovat esteenä ihanan nyt-hetken kokemiselle hän ensin pakottaa itsensä lopettamaan ajattelun - eli tukahduttaa ajattelutoiminnon. Seuraavaksi hän alkaa suunnata huomiotaan siihen että jokohan hän nyt alkaa kohta olla läsnä tässä ja nyt ja tuntea jotain erityistä. Tämä voi jopa johtaa tiedostamattomaan itsesuggestioon.
Kun katkaisemme yhteyden siihen mitä omassa subjektiivisessa todellisuudessa aidosti koemme tulemme luoneeksi keinotekoisen olotilan, jossa olemme harhautuneet entistä kauemmaksi.
Alussa esitetyt lauseet kuvaavat objektiivista nyt-hetkeä. Se on totta ja olemassa aina, meistä riippumatta. Uskon että ihmisen luonnollinen tila on olla alati läsnä siinä. Siinä tilassa nuo edellämainitut adjektiivit menettävät merkityksensä: kaikki vain on eikä asioilla tai kokemuksilla ole leimoja tai arvoja, ei ole hyvää eikä pahaa. Mutta emme koe sitä, koska normaali tilamme on elää joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Olemme siis jättäneet todellisessa nykyhetkessä elämisen – koska olemme vaihtaneet sen haaveiluun ja kuvitteluun ideaalista nykyhetkestä!
Jos aloittaisimme siitä että palaisimme nyt-hetkeen rehellisesti, kieltämättä niitä tuntemuksia mitä todella koemme, olisimme läsnä subjektiivisessa nyt-hetkessä. Se on jokaiselle ainoa olemassa oleva Nyt. Ainoa nyt-hetki jossa kukaan voi olla.
Kaikesta yrittämisestä ja erehdyksestä huolimatta Todellinen nyt-hetki on luonnollinen tila, jossa meidän on alunperin tarkoitettu olevan - yrittämättä ja luonnostamme. Ainoa mikä erottaa meidät siitä on tiedostamaton haluttomuutemme olla tässä ja nyt sen kanssa mitä subjektiivisesti koemme, koska siinä on usein jotain mistä emme pidä. Jos minulla on tällä hetkellä vastenmielinen olo, niin katoaako se jos suuntaan huomioni ajatuksiin aurinkoisesta kukkakedosta tai merenrannasta? Vai tuleeko se vain sivuutetuksi ja työnnetyksi syrjään?
Jos haluan aidosti olla läsnä tässä ja nyt, ainoa tapa palata siihen on olla kaiken sen kanssa mitä juuri nyt kokee. Olla kaiken sen kanssa mikä on itselle totta nyt. Siihen voi alkaa palaamaan esittämällä itselleen kysymystä: "Mitä minä pidän siitä mitä koen juuri nyt?" Se on yksinkertainen ja suora tie. Se ei välttämättä ole aina helppo tie.
Huomiokenttään voi nousta epämukavia asioita, joista ei tarvitse pitää mutta joiden kanssa voi olla. Mitään ei tarvitse tehdä. Se mitä koet on se mitä koet. Ja mitä tahansa se onkaan, voit aina esittää itsellesi tuon saman kysymyksen.
Näin alat vähitellen tulemaan tietoiseksi siitä mikä estää sinua olemasta läsnä omassa nyt-hetkessäsi, mutta se on vasta alkua. Palatessasi omaan nyt-hetkeesi, ja ollessasi siinä läsnä, voit joku kerta tulla huomanneeksi että myös todellinen Nyt on siinä.
"Nyt-hetki on ristiriidaton kokonaisuus."
"Nyt-hetki on huoleton olotila."
"Nyt-hetki tarkoittaa absoluuttista todellisuutta."
"Nyt-hetki on kaikki mitä on. Siitä löydätte rauhan, harmonian, maadoittuneisuuden ja ilon."
Ylläolevat lainaukset löytyivät google-haulla 'nyt-hetki on'. Ne ovat irrotettu yhteyksistään, joten kussakin tapauksessa niihin liittyy laajempia kuvauksia, jotka saattavat avata väitettä suuntaan tai toiseen.
Irrotettuinakin ne taitavat kuvastaa sitä käsitystä, joka vallitsee nyt-hetkestä ja elämisestä tässä ja nyt. Samaa käsitystä tuettiin eräässä kuulemassani alustuksessa, jossa kerrottiin että elämäsi muuttuu ihmeelliseksi kun saavut nyt-hetkeen.
Eivät nämä käsitykset ja väitteet epätosia ole, ehkäpä kuitenkin vaillinaisia tai yksipuolisia.
On kaksi eri nyt-hetkeä: objektiivinen ja subjektiivinen.
Kaunopuheiset kuvaukset johtavat harhaan ja saavat ihmisen yrittämään tämän taianomaisen, objektiivisen nyt-hetken löytämistä. Omaksuttuaan nämä mielikuvat ihminen alkaa tekemään mielikuvaharjoitusta jossa hän tekemällä saattaa itseään nyt-hetkeen. Opittuaan että automaattiset, kaoottiset ajatukset ovat esteenä ihanan nyt-hetken kokemiselle hän ensin pakottaa itsensä lopettamaan ajattelun - eli tukahduttaa ajattelutoiminnon. Seuraavaksi hän alkaa suunnata huomiotaan siihen että jokohan hän nyt alkaa kohta olla läsnä tässä ja nyt ja tuntea jotain erityistä. Tämä voi jopa johtaa tiedostamattomaan itsesuggestioon.
Kun katkaisemme yhteyden siihen mitä omassa subjektiivisessa todellisuudessa aidosti koemme tulemme luoneeksi keinotekoisen olotilan, jossa olemme harhautuneet entistä kauemmaksi.
Alussa esitetyt lauseet kuvaavat objektiivista nyt-hetkeä. Se on totta ja olemassa aina, meistä riippumatta. Uskon että ihmisen luonnollinen tila on olla alati läsnä siinä. Siinä tilassa nuo edellämainitut adjektiivit menettävät merkityksensä: kaikki vain on eikä asioilla tai kokemuksilla ole leimoja tai arvoja, ei ole hyvää eikä pahaa. Mutta emme koe sitä, koska normaali tilamme on elää joko menneisyydessä tai tulevaisuudessa. Olemme siis jättäneet todellisessa nykyhetkessä elämisen – koska olemme vaihtaneet sen haaveiluun ja kuvitteluun ideaalista nykyhetkestä!
Jos aloittaisimme siitä että palaisimme nyt-hetkeen rehellisesti, kieltämättä niitä tuntemuksia mitä todella koemme, olisimme läsnä subjektiivisessa nyt-hetkessä. Se on jokaiselle ainoa olemassa oleva Nyt. Ainoa nyt-hetki jossa kukaan voi olla.
Kaikesta yrittämisestä ja erehdyksestä huolimatta Todellinen nyt-hetki on luonnollinen tila, jossa meidän on alunperin tarkoitettu olevan - yrittämättä ja luonnostamme. Ainoa mikä erottaa meidät siitä on tiedostamaton haluttomuutemme olla tässä ja nyt sen kanssa mitä subjektiivisesti koemme, koska siinä on usein jotain mistä emme pidä. Jos minulla on tällä hetkellä vastenmielinen olo, niin katoaako se jos suuntaan huomioni ajatuksiin aurinkoisesta kukkakedosta tai merenrannasta? Vai tuleeko se vain sivuutetuksi ja työnnetyksi syrjään?
Jos haluan aidosti olla läsnä tässä ja nyt, ainoa tapa palata siihen on olla kaiken sen kanssa mitä juuri nyt kokee. Olla kaiken sen kanssa mikä on itselle totta nyt. Siihen voi alkaa palaamaan esittämällä itselleen kysymystä: "Mitä minä pidän siitä mitä koen juuri nyt?" Se on yksinkertainen ja suora tie. Se ei välttämättä ole aina helppo tie.
Huomiokenttään voi nousta epämukavia asioita, joista ei tarvitse pitää mutta joiden kanssa voi olla. Mitään ei tarvitse tehdä. Se mitä koet on se mitä koet. Ja mitä tahansa se onkaan, voit aina esittää itsellesi tuon saman kysymyksen.
Näin alat vähitellen tulemaan tietoiseksi siitä mikä estää sinua olemasta läsnä omassa nyt-hetkessäsi, mutta se on vasta alkua. Palatessasi omaan nyt-hetkeesi, ja ollessasi siinä läsnä, voit joku kerta tulla huomanneeksi että myös todellinen Nyt on siinä.
Tosi hyvä kirjoitus!! :) Kirjoitat selkeästi ja ymmärrettävästi.
VastaaPoistaOlen huomannut, että kun antaa tunteiden ja ajatusten olla sellaisenaan, niin ne eivät "tunnu" samalla tavalla kuin silloin kun niihin takertuu ja niissä velloo.Se taas johtuu siitä, että lakkaa vastustamasta sitä mitä pään sisällä tapahtuu. Eli se "Power of Now" on parhaillaan sitä, että se vapauttaa ihmisen täyteen potentiaaliinsa, ja se ei suinkaan tarkoita sitä, että on aina iloinen. Ilon ja surun tunteiden takana on se luonnollinen olotila, josta kirjoitit. Jos on rehellinen joka hetki, kuten kirjoitit myös, omista tunteistaan ja siitä miltä ne tuntuvat niin se vapauttaa olemaan täydesti sitä mitä on. Tämä on hienoa, että nykypäivänä tästä puhutaan näinkin paljon. Vielä kymmenen vuotta sitten ei ollut paljon tämäntapaista infoa tarjolla niin helposti.
Hoplaa, kiitos palautteesta! Mulla luki joskus omissa tiedoissa että kirjoitan näitä muistiinpanoiksi itselleni, mukava kuulla että ilmaisu ja muotoilu on ymmärrettävää muillekin. Ja jep, tiedostamaton vastustaminen on avaintekijä siihen miksi osa minusta ei halua olla täysillä läsnä tässä ja nyt itsensä kanssa, vaikka tietoisen tajunnan tasolla haluaisinkin. Se vastustaminen (joka suuntautuu moneen: tilanteeseen, omiin tuntemuksiin, ajatuksiin ym.) vain on yleensä ollut "päällä" niin pienestä asti että siitä on tullut ihmiselle normaali olotila ja näin ollen on vaikeaa - tai mahdotonta - tietää muista vaihtoehdoista, jollei jostain tule ensin mieleen alkaa havainnoimaan että mitäs kaikkia osapuolia minussa on koko ajan ottamassa kantaa puolesta ja vastaan (ja vastaan ja vastaan).
VastaaPoistaTietoisen psyyken tasolla voi tehdä vaikka mitä jeditemppuja jotka auttavat pysymään läsnä, mutta se on vähän kuin uisi virran mukana. Ja kohta jo tapahtuu jotain mikä saa haluamaan rantapenkalle istumaan, koska siinä on turvallisempaa. Tosin mä oon ollut sen luokan vastustaja että käytin energiaani enimmäkseen vastavirtaan uimiseen, heh...
Minun totuuteni tästä asiasta :-) on jotta pysyvämpiä vaikutuksia tapahtuu, jos havainnoi ja siten tulee tietoiseksi siitä että vastustaa, ja millä tavoin vastustaa. Kun tulee tietoiseksi peloistaan jotka huuhtoutuvat pois, ja luottamus lisääntyy, niin on uskaltaa vähentää kauhomista ja antaa virran viedä.
Aamen. 100% samaa mieltä tuosta totuudesta :) Kiitos vastauksestasi!!
VastaaPoista