You choose, no matter if you choose to choose or not

Tämä teksti on kirjoitettu Colin Sissonin uutiskirjeessä julkaistavaksi, ja se on olemassa vain englanniksi. – Originally written for Colin Sissons newsletter. And I have no idea why this Blogger wants to add an empty space above these first lines.

"Being present is about waking up to our unconsciousness." This expression sums up beautifully how the process of consciousness is an effortless one, which unfolds itself when we choose to give it an opportunity. Be or be not, there is no do, there is no try. No technique. Though I myself am such a struggler and fixer that if I don't remind myself of it, I drift away from being into trying. And that's why I love that expression: it is a great reminder.

Our personal point of power is always now. It is in making a conscious choice and decision to fully be with our emotions and our resisting to emotions. Fully be with our experience. Whatever we feel and sense. However we like it. However it is.

Sometimes when I practice this choice-making I look forward to the next moment: I ask myself "How do I like my current experience and what I feel?", and I expect the intuitive answer to arrive in the next moment. It is not there simultaneously (just because I judge my present experience as bad, want to escape it and wait for it to change for a better). Then again, I know that my feelings are already here and now. If I am not fully aware of them, it is not because they have "not yet arrived" to the Now. It is simply because I haven't chosen to feel them.

Conscious choice and decision to... Wait a second – a choice over what? If I don't choose to be with my experience, it must mean I have already made some other choice instead. But I haven't noticed myself making any! So does it mean that I have made it unconsciously?

Unconscious choice and decision not to be aware of my feelings.

Unconscious choice and decision not to be with my feelings and resistings.

When I go about my days, I have a chance to make a choice in each and every moment. What a great opportunity! I'll simplify for the sake of an example. If I'm going somewhere by walking down an old route which I already know, and I just walk, I either unconsciously choose to be mostly aware only of the outer world around me, or I can consciously choose to shift my focus also on my inner world and on how it feels to be in that moment. And if I don't like it, I unconsciously choose to judge and resist it and block it out, or I can consciously choose to be with my feelings, judgings and resistings. Or if I happen to be full of joy I can consciously choose to fully feel it deep in my bones and cells, as well as high in my vibes!

I can choose my exper... Wait a second...  – I do choose my experience in every moment. If it's not a conscious choice, then it's unconscious. Most of the time I personally am drifting in my thoughts about past and future and I am not present, which means I choose my experience unconsciously, but that's okay. Every now and then I wake up to it and remember myself again, and I can be aware of my experience and feelings. Great! But while that makes me more conscious of myself, I suspect that I'm not fully conscious – and when it comes to choices and decisions, the unconscious part of me is still doing it's share. But that's okay too, and I can always observe it!

As to the question "conscious choice and decision over what?" one of my answers is "Over my unconscious conditioning and my unconscious relation to this present feeling – over the unconscious choosing which is there all the time even if I haven't noticed it".

My supressions are result of earlier unconcious choices to not allow some experiences and feelings to be felt. I have resisted them and thus stored them in my psyche. My chronic physical tensions are result of unconcious choices to not feel them. I have chosen to have them all as part of my whole being. I've chosen it all in my life.

I also love questions that help us to observe different aspects of our unconsiousness, thus help us to wake up to it. At the moment questions such as have arisen to me:

What is the way that I have chosen, and still am choosing, to be here and now?

What are the feelings that I have unconsciously chosen to have as part of me, but do not want to acknowledge?

What may be the resistances that I am choosing to have as part of me?

What is it that I have chosen?

Tähtäämistä hukassa olevaan illuusioon

Viime aikoina olen useasti herännyt aamulla ennen kellon soimista. Hieman väsyneenä, jep, mutta kun uni ei enää tule niin se on yksi parhaista hetkistä sisäavaruuden havainnointiin. Ei tarvitse vielä nousta ja alitajuntaan on lyhyt yhteys.

"Tietoinen valinta ja päätös haluta tuntea myös se – ja varsinkin se – mitä egoni ei halua minun tuntevan." Tuli vaan mieleen tänä aamuna harjoittaessani sisäistä havainnointia. Esiin oli noussut pelkoa, jonka yhtäältä päätin kohdata, mutta jota toisaalta huomaamattani pakenin tuon tuostakin.

Yht'äkkiä havaitsin ja tiedostin etsiväni tuon pelon ydintä, tähtääväni sinne vaikka en tiennyt missä suunnassa se on. Odotin sen paljastuvan seuraavassa hetkessä kun vain haen ja kaivelen. Vanha totuus kuitenkin sanoo että se mitä etsit on jo tässä (missä muuallakaan – ei ole mitään muuta hetkeä kuin nyt). Mikä siis esti minua havaitsemasta sitä tässä ja nyt? Se, että osa minusta halusi tuntea jotain mukavampaa, eli sen hetken kun pelko on jo kohdattu, tullut käsitellyksi ja jäljellä on rauha.

Se paljasti minulle sen, kuinka osa minusta tuomitsee kokemani pelon pahaksi, vaikka toinen osa on antautuvinaan sille arvottamatta tai tuomitsematta sitä.

Egolla on vilpittömät tarkoitusperät ja se on minun puolellani: se haluaa suojella minua epämukavilta kokemuksilta. On siis turhaa alkaa vastustamaan sitä prosessia, vaan sen sijaan voin havainnoida sitä ja olla senkin kanssa.

Jostain tuli impulssi kyseenalaistaa omat motiivini harjoittaa sisäistä havainnointia ja tuntea se mikä on minulle totta tässä ja nyt. Meillähän on kaksi perimmäistä motiivia: joko haluamme välttää mielipahaa tai haluamme saada mielihyvää. Tosin ne molemmat kumpuavat pelosta, sen pelosta että jos noin ei käy niin sitten käy kalpaten. Toinen, harvinaisempi lähtökohta on toimiminen rakkaudesta käsin. Tätä kannatti nyt havainnoida.

Arvaa kumpi minua ohjasi, ja on oikeastaan aina ohjannut, myös harjoittamaan tätä meditaation kaltaista menetelmää? "Jos en onnistu kohtaamaan pelkojani ja käsittelemään niitä, ne käsittelevät kyllä minut. Jos en onnistu päästämään irti vihastani, se ohjaa minua aina juuri silloin kun ei pitäisi." Pelko kelpaamattomuudesta ja riittämättömyydestä. Pelko siitä, että jos en opi vilpittömästi rakastamaan itseäni kaikkine puutteineni, jään loppuiäkseni vajavaiseksi. Minusta ei tule täydellistä. Pelko siitä, että aika ja taitoni eivät riitä näiden asioiden käsittelemiseen.

Yritin kuvitella millaista olisi tehdä samaa harjoitusta puhtaasti rakkaudesta käsin – siten että haluan kohdata tiedostamattomat varjoni ja pelkoni ilman että niiden, tai minun itseni, tarvitsisi muuttua miksikään. Siten että sallin itseni olla puuttellinenkin, ja kelpaan itselleni täydellisesti. Lopetin tuon kuvittelun kun hoksasin että se mitä etsin on jo tässä ja nyt, ja on aina ollutkin. Oleellinen kysymys on että mikä estää minua näkemästä ja kokemasta sitä?

--

Vietnamin veteraani, käytännöllisen metafysiikan pioneeri ja mun suosikkiheppu Colin Sisson:

"Don't love yourself."

(YouTube -video, kesto 5:34)